Tsekinmaalla

Heräsin juuri omasta sängystä reissun rähjäämänä mutta nyt hyvin levänneenä. Kotimakta oli melkoinen koettelemus. Vastapäätä istuva täti sai jonkinaisen sairaus kohtauksen ja oksenti sylilleen, seinälle ja lattialle. Konduktöörin suostutteluista huolimatta hän ei halunnunt lääkäriin vaan jatkoi istumista haisevassa hytissä. Itse seurasin muiden esimerkkiä, nappasin repun ja muutin toisaalle. Juna oli melko täynnä ja ainoa paikka, jonka läysin oli kylmä ikkuna paikka. En sitten saanut unta silmäystäkään. Melko pitkät 10 tuntia palellen.

Torstai iltana kymmenen aikaan lähdin junalla Oltenista ja vaihdoin Zurichissä yöjunaan, joka veisi minut aina Wieniin asti. En ollut ottanut sänky paikkaa vaan pelkän istuma paikan. Ihan hyvin sai unta siinäkin.

Aamulla kahdeksalta olin Wien ja tapasin Patrikin, joka oli tuttu viime syksyltä Oltenista. Kiertelimme nopeasti nähtävyydet ja otimme kebabit kojusta. Mulla ei ollut kun kolme tuntia aikaa ennen kuin bussi Brnooseen lähtisi toiselta puolelta kaupunkia.

Tsekeissä toimii bussi yhtiö joka on viimeisen kuuden vuoden aikana ottanut haltuun markkinat halvoilla hinnoilla ja hyvällä palvelulla. Joka matkalla näkyy elokuva ja matkaajat saavat myös nauttia ilmaisesta kahvista. Bussit ajavat melkein joka maahan Keski- ja Itä-Euroopassa ja jopa Tukholmaankin asti.

Olin perillä, 16 tunnin jälkeen, Brnoossa jossa tapasin Anetan ja Lucien. Perjantain iltana kävimme syömässä tsekkiläistä ruokaa ja kävelemässä yliopiston kampuksen alueella. Tytöt asuivat opiskelija-asuntolassa, joka oli kuulemma halvin tapa asua. Taso oli armeijan kasarmin luokkaa. Nukuin Lucien poikaystävän, joka oli käymässä kotonaan, huoneessa. Tytöillä oli oma huone, omat sängyt ja pöydät. Koko kerros, 60 opiskelijaa, jakoivat keittiön jossa oli yksi lavuaari ja kaksi keittolevyä. Tosin ruoka kampuksen ruokalassa oli niin edullista että kukaan ei kokkaillut.

Launataina kävimme Prahassa, joka oli melko näyttävä kaupunki. Sveitsissä oli lähtiessäni lämmintä, 16 astetta, mutta Tsekeissä satoi aamulla hieman lunta. Kylmä siis meinasi tulla. Onneksi kävelimme paljon. Aneta on töissä pienessä yrityksessä joka myy golf tarvikkeita netin välityksellä. Tapasimme toisia työntekijöitä firmasta ja kävimme myös paikallisilla golf messuilla.





Sunnuntaina tutustuimme Brnooseen ja linnaan, jota Hitler käytti kidutus kammionaan aikoinaan. Brno hieman kalpeni Prahan rinnalla, mutta linna oli melko hieno. Voittaa Turun linnan mennen tullen.

Oltenissa olevat tsekkiläiset ja myös Aneta ja Lucie kertoivat pitävänsä Tsekkejä Keski-Eurooppalaisena maana. Heille kuulemma on jo ensimmäisiltä koulu luokilta asti taottu päähän Keski-Eurooppalaista kuvaa Tsekeistä. Ehkä, jos Tsekki haluaa muuttaa imagoaan ulkomaalaisten silmissä, on muutos tapahduttava ensin tsekkiläisten mielissä. Minun silmissä Tsekki oli Itä-Eurooppaa ja vielä pienen taipaleen päässä Keski-Euroopan imagostaan.

Halpa ja kaunis maa vierailla. Varsinkin kesällä, kun kaikki on vihreää.

Patikoimassa Biel

Bern - Zug

Kävin katsomassa pudotuspeloin Bern-Zug. Bern voitti tuon ottelun mutta tippui lopulta pois.

Lauterbrunnen

Laskettelemassa Jungfraun alueella. Paikka alkaa käydä tutuksi. Majoituimme leirintä alueella Lauterbrunnen nimisessä kylässä. Majoitus oli kauniisti sanottuna vaatimaton. Lunta oli paljon, keli antoi parastaan. Olin hommannut kypärän ennen reissua, joten viilettää hieman huolettomammin. Kypärä ja vakuutus, mitä muka voi enää sattua...?

Froburgin risti V

Sunnuntai iltapäivä ja pikkasen iltaakin kului kävellessä Froburgin raunioille ja takaisin. Hieman evästä mukana ja sääkin oli aika mukava loppujen lopuksi. Viileää ilman sadetta.

Jos metsään haluat mennä nyt..

Lauantai aamuna Kankkunen kurvailee päässä ja Walesin tiikeri puhaltaa niskaan. Luonto auttaa. Aivot järjestelee itsensä viime illan riennoilta ja sielu ei ole enää kipeä. Kesä tulee kovaa vauhtia, karnevaalista oli hyötyä. En oikein ymmärrä miksi ihmiset yht'äkkiä pistävät ylleen hassut kamppeet, lähtevät huutamaan humalassa kaduille heittelemään serpentiiniä ja roskamaan vielä puhtaita länttejä kadulla. Vaikkei vapussakaan kai mitään syvempää tarkoitusta enää ole. Luonnossa on puhdasta. Kaikki roska siellä on ihmisten jättämää.

Engelberg

Ensimmäinen koulu viikon jälkeen lähdettiin laskemaan Engelbergiin. Uusi vuori ja uudet ihmiset. Junalla Engelbergiin Luzernin kautta. Gondooli hissi vei aina ylös asti pilvien ja sumun läpi. Aurinko paistoi ja tuuli hioi naamaa jää hiutaleilla. Näky oli mahtavin mitä olen Sveitsissä nähnyt, tai missään muualla.


Piti käydä kokeilemassa vähän mettäreittejäkin. Ei vaan ollut metsää enää niin ylhäällä. Puuterissa laskeminen on vaikeata touhua. Alkuun meni hyvin, mutta sitten sai jo kaivaa lunta pois housuista.

Kesäaikaan täällä retkeillessä sielu lepäisi. Makuupussit ja teltat mukaan. Sveitsissä ei tosin taida olla ihan yhtä vapaita jokamiehen oikeuksia ja monet laskettelu alueiden metsiköt ovatkin suojeltua aluetta. Sinne ei uskalla edes pankkiiri hiihtolomalla.