Tieretki

Vielä yhden merkinnän saan tämän kuun puolelle nipistettyä. Matkapäiväkirja merkinnät vähenevät huomattavasti reissun edetessä ja nekin vähäiset mitkä tänne eksyvät, kertovat vain tarinaa tärkeimmistä tapahtumista.Tältä kuulta kaikki merkinnät ovat viikonloppu reissuilta. Viime viikonloppuna vuokrattiin poikien kanssa auto ja ajettiin se Etelä-Sveitsiin ja Italiaankin asti. Kaksi yötä eri hotelleissa ja muutama uusi kaupunki. Paras reissu tähän mennessä!

Matka alkoi Oltenista, niin kuin yleensä kaikki matkat, ja sieltä tai täältä jatkoimme etelään lämpösien tunneleiden läpi Locarnoon asti, jossa yövyimme ensimmäisen yön.


Hotellin olimme varaanneet edellisellä viikolla netistä, halvimman mahdollisen. En odottanut paljoa mutta yllätyin kovasti, merinäköala, ulkogrilli takapihalla, kakshuonettapluskeittiö ja hauska ilta. Paikan oma juoppo kissa, Rane, kävi välillä heilumassa ja haastamassa riitaa.


Matka jatkui eteenpäin ja kohti etelää, James Bond patoa ja Bellinzonaa. Isoon farmariin mahtui mukavasti kaikki tavarat mutta takapenkillä tuli välillä ahdasta.


Pato oli melko vaikuttava rakennelma vaikka näyttääkin Goldeneye elokuvassa paljon isommalta.


Bellinzonan linnoinneen oli melko viehättävä kaupunki. Kauaa siellä ei kuitenkaan viivytty. Matkaa Italiaan ja Comoon oli vielä jäljellä.


Toisen yön vietimmä taas netistä varaamassamme paikassa. Mahtanäköalat taas kerran ja puitteetkin oli kunnossa. Itasella ruokailimme hotellin ravintolassa. Hyvät sapuskat. Aamu alkoi pienellä lenkillä. Omistajilla oli muutama koira ja yksi niistä lähti ystävällisesti näyttämään meille parhaat lenkkipolut.


Löysimme edellisenä iltana pienen punttisalinkin ylempää rinteeltä. Aamu meni ihan kuntoiluksi, mutta enpä ole koskaan hikoillut yhtä mahtavien näköalojen kera.



Pulahdettiin vielä järveen Italian puolella pohjoismaalais voimin. Virkistävää touhua aamutuimaan. Kotimatkalla poikkesimme vielä Luganossa ihailemassa järvimaisemaa ja kalliita kelloja.



Tullessa olimme tulleet tunneleiden läpi tiukan vastaanotto aikojen vuoksi, mutta kotimatkalla päätimme huitasta St. Gotthardin solan läpi. Ensin ylös, jätskit ja sitten alas. S-mutkaa ja komeita maisemia.

Luzern

Viikolla oli kaveri Saksasta käymässä. Oli ihan mukava kun tuli käymään mutta sattuipa paha viikko koulun kannalta. Vaikkamitä tekemistä, kotiläksyä ja lukemista sekä koe vielä perjantaina. No kaikesta selvittiin kunnialla ja ehdittiin pitää vähäsen hauskaakin. Lauantaina huitastiin junalla Luzerniin. Vanha ja vaikuttava kaupunki Keski-Sveitsissä, järven rannalla.


Samoiltuamme vanhassa kaupungissa hieman päädyimme kalliosta louhitun leijonan eteen. Melko komea näky ja varmasti vaatinut tekijältä paljon.


Vanhaa kaupunkia tai puolta siitä, kiertää muuri jonka päälle voi mennä astelemaan. Ei mikään Kiinan muuri mutta komeat näkymät kuitenkin.


Muurin toisella puolella oli joukko ihmisiä opettelemassa sauvakävelyä. Ei kai niin vaikeaa ole..


Kaupungin läpi virtasi joki jossa virtasi todella kirkasta vettä. En tiedä saako siitä kalaa kuitenkaan. Joku niitä kuitenkin yritti narrata perholla.


Luzern oli todella mahtava paikka. Sieltä pääsee myös läheiselle Pilatus vuorelle, mutta jätimme sen väliin ajan puutteen kalliin hinnan takia. Joen yli pääsi kävelemään Euroopan vanhimpaa puusiltaa pitkin, joka oli kai jo kerran ainakin palanut.


Pääsin näkemään joutsenia lähempää kuin koskaan ennen. Kesyjä lintuja. Kaupungin turistikeskus oli palkannut pari tyttöä heittelemään leivän muruja, jotta turistit saavat kuvia. Otin yhden.


Iltapäivällä seilasimme pienelle paatilla järvellä Weggisiin ja takaisin. Kannella meinasi jo tulla kylmä. Meinasin lähteä jo ilman takkia. Hyvä kun tuli mukaan.


Vuoria näkyi joka puolella. Hieno paikka.

Barcelona

Viikko jälkeen vuorien olin taas liikenteessä, nyt kreivikaupunki Barcelonassa. Se toimiva, takaraivossa piileskelevä aivon osanen jossa vielä henki pihisee, alkaa olla jo väsähtänyt uusille paikkojen sisäistämiseen. Harmaa arki kävisi jo viikko ohjelmana aivan mukavasti. Vähän aikaa.


Niin henkinen kuin fyysinenkin valmistautuminen reissuun oli nopeahko, pakkaus 5 min ja kävely juna-asemalle 10 min. Kaikki silti mukana. Olin kuullut monen suun sanovan että kaupunki on todella kaunis ja näkemisen arvoinen. Odotukset olivat siis korkealla. Hmm plussat ja miinukset. Plussat ensin:


Kaupunkia tuli tallusteltua jonkun verran.


Hieman vihreää siellä sun täällä,


paljon turisteja (me joukossa mukana!), joiden pään menoksi on keksitty vallan mainioita huvituksia kuten pieni risteily Barcelonan rannikon edustalla,



Meri-ilma teki hyvää. Hostellina toimi Youth Hostel jonka sijainti oli mitä mahtavin. Olisin voinut katsella maisemia ikkunasta maailman tappiin saakka.


Jaahas, sitten miinukset...

Todella outo tunne hiipi jo perjantaina ja vasta lauantaina selvisi mikä se oli. Koti-ikävä Sveitsiin!



Pietari, Budapest, Lontoosta puhumattakaan, pesevät Barcelonan mennen tullen. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.

Vaeltamassa

David, sveitsiläis jäbä johon tutustuin Tampereella viime vuonna, kutsui minut viikonlopuksi vaeltamaan Itä-Sveitsiin Scuoliin. Davidin perheellä oli loma-asunto kylässä, jossa voisimme nukkua yömme. Lähdin matkaan lainareppu täynnä lämpösiä vuatteita. Zurichiin tullessani huomasin olevani pahasti myöhässä, junan takia, ja soittaapirautin ennalta että tulen myöhässä ja luultavasti missaamme jatkoyhteyden. Yhden oluen jälkeen perheriita oli ohi ja pääsimme istumaan junaan. Neljän vaihdon ja kuuden tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme jo perille. En nähnyt maisemista paljoakaan vuorokauden ajasta johtuvan valoilmiön vuoksi.

Aamulla herättiin, niin kun on yleensä tapana, ja ajateltiin käydä testailemassa saappaitani, jotka sain Davidilta lainaan. Sveitsin armeijan maiharit. Tosi hyvät jalassa! Piti testata tulisiko pitemmällä kävelyllä pahoja rakkoja. Ei tullut ensi yrittämällä vielä... Kierrellässämme kylää, tulimme ajoittain juottopaikoille. Lähde vettä suoraan maasta. Eri makuja, rautainen, ruosteinen, vetinen ja kylmä..


Haahuiltiin kylän ympäryksissä, sen jälkeen vähän ylemmäs metsään. Lunta oli jo pohjallisiin asti..



Myöhemmin illalla sain maistaa spätzliä ja hirven lihaa. Mmmmmmmmhhh.. Aamulla heräsimme niin kuin yleensä on tapana. Kello ei ollut vielä ehtinyt kovin kauaksi seitsemästä ja lähdimme liikkeelle. Ilma oli melko kirkas alhaalla ja päätimme suunnata kondoolia hisseille, mennä 1900 metriin ja kävellä siitä ylöspäin.


Mitä ylemmäs pääsimme, sen sumuisemmaksi ilma muuttui. Jatkoimme ylöspäin. Nyt maassa oli jo kunnon pakkaslunta ja viima puri poskipäihin punoittavat ympyrät molemmille puolille. Ylhäällä näkyi vain valkoista, maassa ja taivaalla.



Maasto muuttui vaikeampi kulkuiseksi ja rämmimme polviamme myöten lumessa. David oli huolissaan jatkon suhteen. Sumu ei ole paras kaveri vuorilla, vaikka emme niin korkealla olleetkaan. Kaukana avusta tosin. Davidin housut ja jalat alkoivat kastua, minun viime viikolla ostamani kamppeet pitivät vettä ja kylmyyttä hyvin loitolla, vaikkeivat oikein vaellus vermeitä olleetkaan.


Maastokin muuttui luotaan työtäväksi pikkuhiljalleen. Pohkeet oli kovilla liukkailla ja jäisillä kivillä. Kiveä, jäätä ja lunta. Ihan kuin kotipuolessa.


Huipulle päästiin ehjin nahoin! Huipulla tuulee sanotaan.. No oli siellä kylmäkin!


Ilmastollisista olosuhteista johtuen emme viihtyneet huipulla kovin montaa tuntia. Neste tankkauksen jälkeen lähdimme laskeutumaan vuoren pohjoispuolta. Enemmän lunta, enemmän tuulta ja kylmempää. Kyllä lomalla on mukavaa. Parin tunnin rämpimisen jälkeen saavutimme jo puurajan. Hymy tulee sydämestä.



Maasto muuttui pikkuhiljaa mukavammaksi. Kivikko soraksi, sora poluksi, polku tieksi. Kuivat vaatteet päälle, suklaata naamaan ja matka jatkui. Matka huipulle kesti pauttiarallaa 2 tuntia. Laskeutuminen huipulta puurajalle ja tielle hieman kauemmin vaikean maaston vuoksi. Olimme viimeiset vaeltajat tällä reitillä tänä kautena. Hieman lunta lisää ja laskettelu kausi alkaa.. Polut olivat lumen peitossa. Hitaasti, mutta varmasti, laskeuduimme alaspäin.


Lumi hävisi jaloista vähitellen ja maisemat veivät mielen mennessään. Kyllä Heidin kelpaa...








Lopulta saavuimme kylään josta aamulla lähdimme liikeelle. Lenkkimme kesti 8 - 9 tuntia. Rakkulat molemmissa jaloissa osoittivat etten ollut tehtnyt tällaistä eilen enkä toissapäivänä. Ilalla nautimme paikallisen ravintola antimista ja nukahdimme aikaisin, ennen yhdeksää. Seuraavana päivänä oli edessä vain siivous majapaikassamme ja kotimatka. Viikonlopun vaellus oli mieleenpainuvin kokemus viimeisen 24 vuoden aikana. Hyvästi vuoret, teitä kaipaamaan jään. Tulen vielä takaisin joku päivä.